Lokakuussa julkaistava Medal of Honor on EA:n seuraava yritys Modern Warfare 2:n syrjäyttäjäksi. Pelin toteutus on historiallisesti jaettu kahtia: yksinpelin toteuttaa MoH-sarjasta aikaisemminkin vastannut EA Los Angeles mutta moninpelin luo Battlefield-sarjalla kovaan suosioon noussut DICE. Eri studioista johtuen käytössä on myös kaksi pelimoottoria: Unreal 3 yksinpeliin ja Bad Company 2:n Frostbite moninpeliin.
EA kutsui toukokuun puolivälissä peliyhteisöjen edustajia Los Angelesiin tutustumaan uuteen MoHiin. Myös allekirjoittanut oli paikalla kuuntelemassa kehittäjien pitämiä esittelyitä ja antamassa kehittävää palautetta nähdyn ja koetun perusteella. Seuraavasta löydät matkapäiväkirjan ja kuvia reissusta. Itse artikkeli Medal of Honorista sijaitsee täällä (julkaistaan tänään klo 22.00), tässä matkapäiväkirjassa ei peliä käsitellä lainkaan.
Matkapäiväkirja - päivä 1 - lauantai 15.5.
Edellisillan nopean Oulu-Helsinki-pyrähdyksen jälkeen edessä on yli puolen päivän verran koneessa istumista. Matka käynnistyy KLM:n kyydissä Helsingistä aamulla klo 7.20 lennolla Amsterdamiin, jossa edessä on koneen vaihto KLM:n Boeing 747-400 -jättiläiseen. Muun muassa suhteellisen jäisen Grönlannin ylittämisen ja reilun 10 tunnin lentämisen jälkeen alapuolella siintää maineikas Los Angeles ja yksi maailman suurimmista lentokentistä. Kello on noin 12 paikallista aikaa aamulla. Koneesta ulostautumisen jälkeen edessä on maahantulotarkastus - jipii. Huumekoiran käytyä nuuskimassa laukkuani kolmesti pääsen viimein selittämään miksi haluan tulla tähän ah niin mahtavaan maahan. Yllätyksekseni haastattelu on nopeasti muutaman sanan vaihtamisen jälkeen ohi ja etukäteen peloteltu tiukka ristikuulustelu jäi puuttumaan kokonaan. Liekkö vika vähäisessä karvoituksessa vai vaaleissa hiuksissa, kun minua ei luultukaan terroristiksi.
Kentältä matka jatkuu taksilla Santa Monicaan ja Marina Del Reyn satama-alueelle, jossa molemmat hotellit sijaitsevat. Matkalla saan heti kokea paikallisen ajokulttuurin mahtavuuden, kun taksikuski on kahdesti ajaa toisen auton kylkeen ja kerran aiheuttaa peräänajon. Myöhemmin sain huomata, ettei kuski ollut edes poikkeus vaan täällä todellakin saa olla tarkkana ajaessaan. Ensimmäisen päivän ajan on yövyttävä 250$:n Marriott Del Reyssa, kun 350$ Ritz-Carltonissa ei ollut tilaa vielä lauantaina. Kamalaa. Hotelliyöt menevät tietysti EA:n laskuun.
Tavaroiden purkamisen jälkeen käyn tutkimassa naapurissa sijaitsevaa Veniceä ja sieltä löytyviä pikkuputiikkeja. Kummallista, miten erilaiseksi olin kaupungin kuvitellut. Venice on todellisuudessa todella matalaa ja köyhän näköistä aluetta, josta huokuu eteläamerikkalainen tunnelma. Tulinkohan sittenkään oikeaan paikkaan?
Illalla jetlag iskee tajun pois kuuden maissa, minkä seurauksena herään pirteänä aamuneljältä. Unirytmi on siis lähes kohdillaan. Aamun pelastajina toimivat Monacon F1-kisa ja paikallinen SpeedTV.
Päivä 2 - sunnuntai 16.5.
Puolenpäivän aikoihin edessä on muutto kilometrin verran etelään päin ja ylvääseen Ritz-Carltoniin. Marmoripäällysteisen aulan kautta huoneeseen siirtyminen on pieni pettymys, sillä huone ei materiaaleiltaan todellakaan vastaa hintaansa. Kulahtanut kokolattiamatto ja tilavuudeltaan pieni huone ei millään vastaa hintaansa. Onneksi palvelualttius on aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Aulasta jopa soitettiin ensimmäisen päivän aikana kysyen tarvitsenko mitään huoneeseeni.
Koska säät eivät viikonlopun aikana ole suosineet, menee sunnuntai muualla kuin kuuluisalla Venice Beachilla. 3rd Street Promenadella kiertelyn ja shoppailun jälkeen edessä on paluu hotellille ja muiden yhteisöjen edustajien tapaaminen. Lyhyen rupattelutuokion jälkeen siirrymme takseihin ja suuntaamme läheiseen Baja Cantina -ravintolaan syömään meksikolaista. Suomalaiseen tortilla-kulttuuriin tottuneena ruoka on melko erikoista ja oudosti maustettua. Täytteeksi on tarjolla runsaasti guacamolea, suuria lihanpaloja sekä öljyssä paistettuja kasviksia. Baari on tietysti avoin, Coronaa kuluu sen mukaisesti. Kahdentoista maissa koittaa paluu hotellille ja lyhyet yöunet ennen aamun herätystä.
Päivä 3 - maanantai 17.5.
Maanantai alkaa aamupalalla EA:n studioilla Playa Vistassa. Terveellisen amerikkalaisen ruokavalion mukaisesti päivä alkaa tarjolla olevien bagelien ja donitsien ahtamisella. Useiden peliluentojen ja harmittavan lyhyen sekä yksinkertaisen studiokierroksen jälkeen päivä jatkuu leipäpäivällisellä ja bussiin siirtymisellä, luvassa on airsoftaamista Bellflowerin kentällä.
Laitteiden vuokraamisen ja lyhyen odottelun jälkeen edessä on kuusi kierrosta likaista sotimista (samalla kentällä pelataan paintballia, jälki on sen mukaista). Hyvän tiimityöskentelyn ansiosta jokainen kierros päättyy voitokkaasti. Loppuhuipennukseksi pelaamme ammattilaistiimiä vastaan 40vs9-joukkueilla siten, että tehtävänämme on saada yhteen rakennukseen linnoittautuneet vastustajat pois pelistä. Suuren tasoeron takia saimme osumasta huolimatta jatkaa peliä lyhyen ajan kuluttua, mistä johtuen matsi ei voinut päättyä kuin yhdellä tavalla. Itse en kameraa voinut mukana pitää sotiessa, mutta onneksi muilla oli siihenkin mahdollisuus. Ohessa OffDutyGamersien kokoama kooste tapahtumista. Jouduinpa minäkin lyhyeen videon lopussa nähtävään haastatteluun.
Päivä 4 - tiistai 18.5.
Tämä on se päivä! Koko reissun kohokohta koittaa eli moninpelin testaaminen. En tässäkään mene sen tarkemmin pelin yksityiskohtiin, niistä voit lukea moninpeli-osiosta. Päivä alkaa DICE:n Patrick Liun pitämällä moninpelin esittelyllä, kyselytunnilla ja sen jälkeen kahden tunnin pelisessiolla. Ryhmä jaetaan kahteen osaan, konsoli- ja PC-pelaajiin. Itse lukeudun tietysti jälkimmäiseen ryhmään ja valtaan välittömästi yhden kahdeksasta käytettävissä olevasta koneesta. Tehokkaan koneen, kolmen näytön ja ATI Eyefinity -tekniikan tarjoama kokemus on huikea. Näyttöjen ansiosta kuvassa on normaalia enemmän syvyyttä. Efekti on kiva, mutta en itse ihan heti olisi sijoittamassa kolmeen näyttöön. Pitsalounaan jälkeen pelaaminen jatkuu konsoleilla, josta siirrytään viimeiseen palaute- ja keskustelusessioon. Pitkän kokemusten jakamisen jälkeen pelaaminen jatkuu meksikolaisen ruoan ja Coronan säestämänä. Ennen päivän päättämistä EA:n väki jakaa kaikille Medal of Honor -aiheiset reput ja aurinkolasit. Reppua ei valitettavasti ole vieläkään lupa kuvata, sillä siinä on tiettyjä logoja, jotka ovat yhä salaisuus. Hauskaa sinällään, että repun käyttöä ei ole kielletty, ainoastaan kuvata ei saa.
Päivä 5 - keskiviikko 19.5.
Euroopasta lentäneet saavat viettää vielä yhden ylimääräisen päivän. LA:n kaltaisessa kaupungissa tekemistä ei onneksi ole hankala keksiä. Koska taksit ovat yhtä kalliita kuin Suomessa eli sillä reissaaminen maksaisi helposti toista sataa euroa, eikä sopivaa metrolinjaa löydy tai busseja suositella turisteille, päädyn toisenlaiseen matkustusratkaisuun. Vuokraan pyörän hotellilta, lyön kännykkänavigaattorin tulille ja suuntaan kohti Beverly Hillsiä. Amerikkalaiseen tapaan kävelytiet ovat kapeita ja täynnä kasvillisuutta, joten pyörällä täytyy ajaa tiellä autojen seassa. Muutamana hetkenä alkaa harmittamaan kypärän vuokraamatta jättäminen, etenkin kun suuri rekka porhaltaa ohi 30 mph vauhtia vajaan metrin päästä.
Los Angeles on kumma kaupunki. Siellä asutus saattaa muuttua yhtä katua vaihtaessa täysin toisenlaiseksi: ison ostoskadun takana saattaa olla todella köyhännäköistä asutusta. Beverly Hillsissä taas pääkadun viereisellä kadulla sijaitsee kodikas ja vehreä asuinalue.
Kellon kolkuttaessa neljää on pakko suunnata takaisin hotellia kohti ja jättää Hollywood-kyltillä käynti väliin. Pyörämatkaan takaisin menee pari tuntia ja sitten onkin jo suunnattava kentälle, jottei tule kiire. Kotimatka käynnistyy Air Francen kyydillä Pariisiin ja sieltä Finnairilla takaisin kotosuomeen. Aikaerosta johtuen paluumatkaan hukkuu 26 tuntia: lähtö keskiviikkona kello 21.00 ja laskeutuminen Helsinki-Vantaalle torstaina kello 23.00.
EA kutsui toukokuun puolivälissä peliyhteisöjen edustajia Los Angelesiin tutustumaan uuteen MoHiin. Myös allekirjoittanut oli paikalla kuuntelemassa kehittäjien pitämiä esittelyitä ja antamassa kehittävää palautetta nähdyn ja koetun perusteella. Seuraavasta löydät matkapäiväkirjan ja kuvia reissusta. Itse artikkeli Medal of Honorista sijaitsee täällä (julkaistaan tänään klo 22.00), tässä matkapäiväkirjassa ei peliä käsitellä lainkaan.
Matkapäiväkirja - päivä 1 - lauantai 15.5.
Edellisillan nopean Oulu-Helsinki-pyrähdyksen jälkeen edessä on yli puolen päivän verran koneessa istumista. Matka käynnistyy KLM:n kyydissä Helsingistä aamulla klo 7.20 lennolla Amsterdamiin, jossa edessä on koneen vaihto KLM:n Boeing 747-400 -jättiläiseen. Muun muassa suhteellisen jäisen Grönlannin ylittämisen ja reilun 10 tunnin lentämisen jälkeen alapuolella siintää maineikas Los Angeles ja yksi maailman suurimmista lentokentistä. Kello on noin 12 paikallista aikaa aamulla. Koneesta ulostautumisen jälkeen edessä on maahantulotarkastus - jipii. Huumekoiran käytyä nuuskimassa laukkuani kolmesti pääsen viimein selittämään miksi haluan tulla tähän ah niin mahtavaan maahan. Yllätyksekseni haastattelu on nopeasti muutaman sanan vaihtamisen jälkeen ohi ja etukäteen peloteltu tiukka ristikuulustelu jäi puuttumaan kokonaan. Liekkö vika vähäisessä karvoituksessa vai vaaleissa hiuksissa, kun minua ei luultukaan terroristiksi.
Kentältä matka jatkuu taksilla Santa Monicaan ja Marina Del Reyn satama-alueelle, jossa molemmat hotellit sijaitsevat. Matkalla saan heti kokea paikallisen ajokulttuurin mahtavuuden, kun taksikuski on kahdesti ajaa toisen auton kylkeen ja kerran aiheuttaa peräänajon. Myöhemmin sain huomata, ettei kuski ollut edes poikkeus vaan täällä todellakin saa olla tarkkana ajaessaan. Ensimmäisen päivän ajan on yövyttävä 250$:n Marriott Del Reyssa, kun 350$ Ritz-Carltonissa ei ollut tilaa vielä lauantaina. Kamalaa. Hotelliyöt menevät tietysti EA:n laskuun.
Tavaroiden purkamisen jälkeen käyn tutkimassa naapurissa sijaitsevaa Veniceä ja sieltä löytyviä pikkuputiikkeja. Kummallista, miten erilaiseksi olin kaupungin kuvitellut. Venice on todellisuudessa todella matalaa ja köyhän näköistä aluetta, josta huokuu eteläamerikkalainen tunnelma. Tulinkohan sittenkään oikeaan paikkaan?
Illalla jetlag iskee tajun pois kuuden maissa, minkä seurauksena herään pirteänä aamuneljältä. Unirytmi on siis lähes kohdillaan. Aamun pelastajina toimivat Monacon F1-kisa ja paikallinen SpeedTV.
Päivä 2 - sunnuntai 16.5.
Puolenpäivän aikoihin edessä on muutto kilometrin verran etelään päin ja ylvääseen Ritz-Carltoniin. Marmoripäällysteisen aulan kautta huoneeseen siirtyminen on pieni pettymys, sillä huone ei materiaaleiltaan todellakaan vastaa hintaansa. Kulahtanut kokolattiamatto ja tilavuudeltaan pieni huone ei millään vastaa hintaansa. Onneksi palvelualttius on aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Aulasta jopa soitettiin ensimmäisen päivän aikana kysyen tarvitsenko mitään huoneeseeni.
Koska säät eivät viikonlopun aikana ole suosineet, menee sunnuntai muualla kuin kuuluisalla Venice Beachilla. 3rd Street Promenadella kiertelyn ja shoppailun jälkeen edessä on paluu hotellille ja muiden yhteisöjen edustajien tapaaminen. Lyhyen rupattelutuokion jälkeen siirrymme takseihin ja suuntaamme läheiseen Baja Cantina -ravintolaan syömään meksikolaista. Suomalaiseen tortilla-kulttuuriin tottuneena ruoka on melko erikoista ja oudosti maustettua. Täytteeksi on tarjolla runsaasti guacamolea, suuria lihanpaloja sekä öljyssä paistettuja kasviksia. Baari on tietysti avoin, Coronaa kuluu sen mukaisesti. Kahdentoista maissa koittaa paluu hotellille ja lyhyet yöunet ennen aamun herätystä.
Päivä 3 - maanantai 17.5.
Maanantai alkaa aamupalalla EA:n studioilla Playa Vistassa. Terveellisen amerikkalaisen ruokavalion mukaisesti päivä alkaa tarjolla olevien bagelien ja donitsien ahtamisella. Useiden peliluentojen ja harmittavan lyhyen sekä yksinkertaisen studiokierroksen jälkeen päivä jatkuu leipäpäivällisellä ja bussiin siirtymisellä, luvassa on airsoftaamista Bellflowerin kentällä.
Laitteiden vuokraamisen ja lyhyen odottelun jälkeen edessä on kuusi kierrosta likaista sotimista (samalla kentällä pelataan paintballia, jälki on sen mukaista). Hyvän tiimityöskentelyn ansiosta jokainen kierros päättyy voitokkaasti. Loppuhuipennukseksi pelaamme ammattilaistiimiä vastaan 40vs9-joukkueilla siten, että tehtävänämme on saada yhteen rakennukseen linnoittautuneet vastustajat pois pelistä. Suuren tasoeron takia saimme osumasta huolimatta jatkaa peliä lyhyen ajan kuluttua, mistä johtuen matsi ei voinut päättyä kuin yhdellä tavalla. Itse en kameraa voinut mukana pitää sotiessa, mutta onneksi muilla oli siihenkin mahdollisuus. Ohessa OffDutyGamersien kokoama kooste tapahtumista. Jouduinpa minäkin lyhyeen videon lopussa nähtävään haastatteluun.
Päivä 4 - tiistai 18.5.
Tämä on se päivä! Koko reissun kohokohta koittaa eli moninpelin testaaminen. En tässäkään mene sen tarkemmin pelin yksityiskohtiin, niistä voit lukea moninpeli-osiosta. Päivä alkaa DICE:n Patrick Liun pitämällä moninpelin esittelyllä, kyselytunnilla ja sen jälkeen kahden tunnin pelisessiolla. Ryhmä jaetaan kahteen osaan, konsoli- ja PC-pelaajiin. Itse lukeudun tietysti jälkimmäiseen ryhmään ja valtaan välittömästi yhden kahdeksasta käytettävissä olevasta koneesta. Tehokkaan koneen, kolmen näytön ja ATI Eyefinity -tekniikan tarjoama kokemus on huikea. Näyttöjen ansiosta kuvassa on normaalia enemmän syvyyttä. Efekti on kiva, mutta en itse ihan heti olisi sijoittamassa kolmeen näyttöön. Pitsalounaan jälkeen pelaaminen jatkuu konsoleilla, josta siirrytään viimeiseen palaute- ja keskustelusessioon. Pitkän kokemusten jakamisen jälkeen pelaaminen jatkuu meksikolaisen ruoan ja Coronan säestämänä. Ennen päivän päättämistä EA:n väki jakaa kaikille Medal of Honor -aiheiset reput ja aurinkolasit. Reppua ei valitettavasti ole vieläkään lupa kuvata, sillä siinä on tiettyjä logoja, jotka ovat yhä salaisuus. Hauskaa sinällään, että repun käyttöä ei ole kielletty, ainoastaan kuvata ei saa.
Päivä 5 - keskiviikko 19.5.
Euroopasta lentäneet saavat viettää vielä yhden ylimääräisen päivän. LA:n kaltaisessa kaupungissa tekemistä ei onneksi ole hankala keksiä. Koska taksit ovat yhtä kalliita kuin Suomessa eli sillä reissaaminen maksaisi helposti toista sataa euroa, eikä sopivaa metrolinjaa löydy tai busseja suositella turisteille, päädyn toisenlaiseen matkustusratkaisuun. Vuokraan pyörän hotellilta, lyön kännykkänavigaattorin tulille ja suuntaan kohti Beverly Hillsiä. Amerikkalaiseen tapaan kävelytiet ovat kapeita ja täynnä kasvillisuutta, joten pyörällä täytyy ajaa tiellä autojen seassa. Muutamana hetkenä alkaa harmittamaan kypärän vuokraamatta jättäminen, etenkin kun suuri rekka porhaltaa ohi 30 mph vauhtia vajaan metrin päästä.
Los Angeles on kumma kaupunki. Siellä asutus saattaa muuttua yhtä katua vaihtaessa täysin toisenlaiseksi: ison ostoskadun takana saattaa olla todella köyhännäköistä asutusta. Beverly Hillsissä taas pääkadun viereisellä kadulla sijaitsee kodikas ja vehreä asuinalue.
Kellon kolkuttaessa neljää on pakko suunnata takaisin hotellia kohti ja jättää Hollywood-kyltillä käynti väliin. Pyörämatkaan takaisin menee pari tuntia ja sitten onkin jo suunnattava kentälle, jottei tule kiire. Kotimatka käynnistyy Air Francen kyydillä Pariisiin ja sieltä Finnairilla takaisin kotosuomeen. Aikaerosta johtuen paluumatkaan hukkuu 26 tuntia: lähtö keskiviikkona kello 21.00 ja laskeutuminen Helsinki-Vantaalle torstaina kello 23.00.
MAINOS
MAINOS
1
15.06.2010 12:56
#1
1