Alusta: Playstation 3
Kehittäjä: Zipper Interactive
Ikäraja: 16
Zipper Interactiven kaverit ovat Battlefieldinsä pelanneet. Todennäköisesti ajatus on ollut, että tämä on hiton siistiä, mutta olisi pirusti siistimpää, jos pelaajia olisi neljä kertaa enemmän. Eivätkä he ihan väärässäkään ole.
MAG on vain Playstation 3:lle julkaistu täysipainoinen nettiräiskintä, yksinpeliä siinä ei ole lainkaan. Lyhyen tutoriaalitehtävän pääsee tekemään, mutta sen jälkeen kutsuvat oikeat taistelut oikeita ihmisiä vastaan. Siinä missä eräs kilpaileva firma päätti tehdä uusimmassa tuotoksessaan moninpelaamisesta vähinpelaamista P2P-tekniikalla, otti Zipper toisen linjan. MAG tunnettiin aikaisemmin työnimellä Massive Action Game, joka kuvaakin peliä varsin mainiosti, sillä yhdessä pelissä pelaajia voi olla kerralla peräti 256. Pelit käydään luonnollisesti dedikoiduilla palvelimilla.
Salainen sota
Vuoteen 2025 sijoittuvalla pelillä on taustatarina, johon ei pelin aikana pahemmin kiinnitetä huomiota. Tarinaan liittyvät kommentit valikoissa ja peliä ladatessa lähinnä ärsyttävät. MAG:n maailmassa suurimmat valtiot ovat sopineet omien armeijoiden käytön rankasta rajoittamisesta. Tämä on avannut tarpeen yksityisille palkka-armeijoille, joiden kysyntää kasvattaa maailmalla alati vellovat levottomuudet. Alaa hallitsee kolme suurta rauhanturvaajajoukkoa: huipputeknologiaan luottava eurooppalainen Raven, Aasiassa vaikuttava sissimäinen S.V.E.R. ja perusjenkkejä edustava Valor. Nämä käyvät kaikessa hiljaisuudessa omaa varjosotaa, jossa he pyrkivät sabotoimaan toistensa bisneksiä. Kansalle ja medialle sotimisesta ei hiiskuta.
Peliä ensimmäistä kertaa käynnistäessä kysytään kenen joukkoihin pelaaja haluaa liittyä. Vaihtoehtoihin kannattaa tutustua tarkasti, sillä ilman tunnuksen poistamista tai kokemuskaton saavuttamista puolta ei pääse uudelleen valitsemaan. Eri armeijat ovat sinänsä tasanveroisia, aseet ja ajoneuvot ovat vain erinäköisiä. Allekirjoittanut valitsi persoonallisimmalta vaikuttaneen S.V.E.R:n joukot, kyllähän sissit ovat kovimpia! Jotkin kartat tuntuvat suosivan S.V.E.R:iä, josta onkin syntynyt porua pelin foorumeilla ja kyllähän voittoja tuntuu tosiaan enemmän heille kertyvän.
Pelissä on neljä eri pelimuotoa, Supression, Sabotage, Acquisition ja Domination. Supression on harjoituspelimuoto, jossa taistellaan kunkin armeijan sisäisesti 32 pelaajan joukkueissa toisiaan vastaan, kilpaillen siitä kumpi on kovempi tappaja. Sabotagessa päästään jo vaikuttamaan varjosotaan. Kartoissa on kolme hallintapistettä, joita toinen joukkue aina puolustaa ja joihin toinen hyökkää. Näistä kaksi ensimmäistä pitää olla hallussa samanaikaisesti, että päästään etenemään viimeiselle ja ratkaisevalle pisteelle. Asetelmat ei vaihdu kartan sisällä, vaan hyökkäys- ja puolustusroolit vaihtuvat vasta eri kartoissa.
Pienempien matsien pelaaminen on erittäin toimivaa ja lagitonta. Siinä missä Supression on pelkkää deathmatchia eikä ryhmän toiminnalla ole suurta merkitystä, on se sabotoinnissa jo ratkaisevaa. Tähän vaikuttaa tietysti eniten ryhmänjohtaja ja ilman aktiivisesti puhuvaa johtajaa pelaaminen menee helposti yksinäiseksi ramboiluksi. Kartat ovat kyllä sen verran selkeitä, että ilman kunnon johtajaakin on vähintään selvää mitä pitää tehdä ja missä. Ajoneuvoja näissä ei vielä käytetä.
Acquisitionissa pelaajamäärä kasvaa 64 pelaajaan per joukkue ja tavoitteena on varastaa toisen armeijan kehittämät ja puolustamat ajoneuvot. Se toimii varsin hyvänä kompromissina pelimuotojen välissä; pelaajia on paljon, mutta lagia vähän. Suurimmat taistelut käydään Dominationissa, 128 pelaajan tiimeillä, joissa pelaajat jakautuvat neljään joukkueeseen ja nämä neljään kahdeksan hengen ryhmään. Alussa tarkoitus on tuhota vastustajan jäähdytystorneja ja bunkkereita, joista päästään etenemään samanlaisiin hallintapisteisiin kuin Sabotagessa, joita sitten kilvan valloitetaan.
Domination on sinänsä toimiva, mutta lagia ja ruudunpäivityksen tippumista on huomattavasti enemmän kuin muissa muodoissa. Suuren taistelun tuntua se ei myöskään lisää niin paljon kuin odottaisi, sillä pelaajat ovat ripoteltu ympäri suurta karttaa omiin kohteisiinsa, jolloin kaikki joukkueet ja ryhmät käyvät tavallaan vain omaa pienoissotaansa. Kädettömät johtavat tekevät tästä pelimuodosta todella sekavan, kun hyökättävä kohde saattaa vaihtua useaan otteeseen ilman, että sitä aina edes huomaa. Ainakin toistaiseksi hyvät johtajat ovat olleet melko harvassa. Parhaiten hommat sujuu, jos sattuu osumaan pienen kaveriporukan ryhmään, jotka ottavat homman tosissaan. Tällöin pelikin maistuu paljon paremmin ja hommaan tulee sotimisen fiilistä.
Ajoneuvoina ei ole kuin miehistönkuljetusvaunu ja futuristinen konekiväärillä varustettu henkilöauto. Ne eivät missään vaiheessa nouse isompaan rooliin, vaan tuhoutuvat jalkaväen sekaan eksyessään varsin nopeasti. Miehistönkuljetusvaunu sentään toimii myös liikkuvana syntymispisteenä.
Kartat ovat värimaailmaltaan kovin yksitoikkoisia, väriskaalan lähinnä vaihdellessa ruskeasta mustan kautta metallin harmaaseen. Kentät sijoittuvat vaihtelevasti harvapuiseen maastoon, kyliin ja erilaisiin kaupunkimaisemiin. Suojaa löytää lähes joka paikasta ja niiden takana eteneminen onkin ainoa vaihtoehto, aukealla juoksevan joku huomaa aina. Toki suojaa voi itsekin luoda heittämällä savukranaatteja. Kentät ovat tilavia ja lähes aina on tilaa koukata.
Äänimaailma on ihan vaikuttava, aseet kuulostavat munakkailta ja takakaiuttimet eivät jää turhiksi. Erityisen palkitsevaa on tiukka naputus, joka kuuluu kun ammukset osuvat päähän. Sankarisuorituksista palkitaan kokemuspisteiden ohella musiikilla: tapa pari vihollista ja valtaa hallintapiste, niin johan alkaa menevä rokki soimaan. Se tuo ihan mukavaa lisäfiilistä pelaamiseen.
Kokemuksella voittoon
Jalkaväkiaseet ovat peruskauraa. Rynkyt, konekiväärit ja kaikkien rakastamat tarkkuuskivääritkin löytyvät. Kokemustason noustessa kertyy pisteitä, joilla saa ostettua parempia leluja. Uusia aseita saa hankittua ja aseeseen saa kiinni tarkkuutta parantavia optisia tähtäimiä ja tukipidikkeitä. Samoin korjaus- ja parannustyökaluista saa tehtyä kokemuksen myötä tehokkaampia. Muita parannettavia taitoja ovat muun muassa vihollisen havaitseminen, aseiden latausnopeudet ja kranaatin heittopituus. Muutokset on lukittu valinnan jälkeen, mutta hahmoa pääsee muokkaamaan alusta asti uudestaan, kun on kerännyt tarpeeksi pisteitä.
Ehkä koko pelin paras yksittäinen ominaisuus on hahmon varustelistan muokkaaminen. Pelaaja saa painorajan sisällä valita vapaasti viisi erilaista varustusta mitä haluaa pelatessaan mukanaan kantaa. Eri tilanteisiin saa tehtyä hyvin mukautettuja luokkia. Tämä pakottaa pelaajan miettimään, että onko parempi kantaa raskaampaa suojavarusta, vai ottaisiko sittenkin mukaan singon ja viholliset paremmin havaitsevan laitteen. Itselle lähes pakollinen varustus on lääkintämiehen piikkipistooli, jolla saa parannettua omat pienemmät haavat ja nostettua tiimikaverinsa kuoleman kourista. Tulta tulee yleensä joka suunnasta ja ryhmäkaverit eivät aina ole niin innoissaan muiden osumapisteitä parantamassa, kun ovat itsekin henkihievereissä.
Seuraa johtajaa
Kaikkien parjaamaksi taikka kehumaksi johtajaksi ei pääse suoraan, vaan ensin täytyy kerätä tarpeeksi kokemuspisteitä. Pisteitä kertyy tapoista, joukkuetoverien parantamisesta, ammusten jakamisesta ja tavoitteiden suorittamisesta. Bonuspisteitä tulee, kun tekee näitä käsketyn kohteen läheisyydessä. Tämä on varsin hyvä porkkana seurata johtajaa, minkä lisäksi johtajan lähellä toimimisesta saa oman etunsa: aseen latausnopeuden nousu, tai pidennetty haavoittumisaika, jolloin muilla on enemmän aikaa käydä piikittämässä kaatunut mies takaisin pystyyn.
Johtajat pääsevät merkkaamaan waypointteja, jolloin ryhmä on helpompi kasata hyökkäykseen. Aikanaan käyttöön tulee myös tulitukea, jolloin pääsee heittämään murkulaa taivaasta vihollisen niskaan. MAG:ssa jaetaan pinnejä ja mitaleja, mutta ei niin avokätisesti kuin nyt esimerkiksi Bad Company 2:n betassa tottui, vaan niiden eteen joutuu myös tekemään jotain. Lisäksi pelissä on myös Trophyt.
MAG tuntuu nojautuvan vähän liikaa pelaajamäärän herättämään mielenkiintoon, sillä se pois luettuna ainoa toinen koukku on yhteistyö pelaajien välillä. Peli jättää hieman ristiriitaisen olon, sillä kun ryhmähierarkia toimii, on MAG parasta mitä konsolille tiimipelin puolesta saa, mutta ilman sitä, peli on perusräiskintää. Karttojen design ei ole erityisen mieleenpainuvaa ja kuolema koittaa usein; tappajakin jää helposti mysteeriksi. Siksi parasta onkin hankkia muutama kaveri, joiden kanssa peliä pelata, sillä yksin sotiessa saattaa peli jättää varsin vaisun vaikutelman. Hahmon parantaminen kokemuspisteillä on sentään jonkun verran koukuttavampaa verrattuna muihin vastaaviin peleihin, kun varusteiden käytön saa täysin itse valita.
Konsolille pelkästään moninpelin tekeminen on melko rohkeaa. Moninpeli on kuitenkin niillä vielä paljon pienempi juttu kuin tietokoneella. MAG:n tulevaisuutta on vaikea nähdä: siinä on sinänsä aineksia, mutta sujuvaan kokemukseen vaaditaan runsaasti pelaajia. Ainakin nyt viikko julkaisusta pelien aloittaminen on sujuvaa ja matsit lähtevät käyntiin ilman suurempia odotteluita.
Arvosana: 8/10
Kehittäjä: Zipper Interactive
Ikäraja: 16
Zipper Interactiven kaverit ovat Battlefieldinsä pelanneet. Todennäköisesti ajatus on ollut, että tämä on hiton siistiä, mutta olisi pirusti siistimpää, jos pelaajia olisi neljä kertaa enemmän. Eivätkä he ihan väärässäkään ole.
MAG on vain Playstation 3:lle julkaistu täysipainoinen nettiräiskintä, yksinpeliä siinä ei ole lainkaan. Lyhyen tutoriaalitehtävän pääsee tekemään, mutta sen jälkeen kutsuvat oikeat taistelut oikeita ihmisiä vastaan. Siinä missä eräs kilpaileva firma päätti tehdä uusimmassa tuotoksessaan moninpelaamisesta vähinpelaamista P2P-tekniikalla, otti Zipper toisen linjan. MAG tunnettiin aikaisemmin työnimellä Massive Action Game, joka kuvaakin peliä varsin mainiosti, sillä yhdessä pelissä pelaajia voi olla kerralla peräti 256. Pelit käydään luonnollisesti dedikoiduilla palvelimilla.
Salainen sota
Vuoteen 2025 sijoittuvalla pelillä on taustatarina, johon ei pelin aikana pahemmin kiinnitetä huomiota. Tarinaan liittyvät kommentit valikoissa ja peliä ladatessa lähinnä ärsyttävät. MAG:n maailmassa suurimmat valtiot ovat sopineet omien armeijoiden käytön rankasta rajoittamisesta. Tämä on avannut tarpeen yksityisille palkka-armeijoille, joiden kysyntää kasvattaa maailmalla alati vellovat levottomuudet. Alaa hallitsee kolme suurta rauhanturvaajajoukkoa: huipputeknologiaan luottava eurooppalainen Raven, Aasiassa vaikuttava sissimäinen S.V.E.R. ja perusjenkkejä edustava Valor. Nämä käyvät kaikessa hiljaisuudessa omaa varjosotaa, jossa he pyrkivät sabotoimaan toistensa bisneksiä. Kansalle ja medialle sotimisesta ei hiiskuta.
Peliä ensimmäistä kertaa käynnistäessä kysytään kenen joukkoihin pelaaja haluaa liittyä. Vaihtoehtoihin kannattaa tutustua tarkasti, sillä ilman tunnuksen poistamista tai kokemuskaton saavuttamista puolta ei pääse uudelleen valitsemaan. Eri armeijat ovat sinänsä tasanveroisia, aseet ja ajoneuvot ovat vain erinäköisiä. Allekirjoittanut valitsi persoonallisimmalta vaikuttaneen S.V.E.R:n joukot, kyllähän sissit ovat kovimpia! Jotkin kartat tuntuvat suosivan S.V.E.R:iä, josta onkin syntynyt porua pelin foorumeilla ja kyllähän voittoja tuntuu tosiaan enemmän heille kertyvän.
Pelissä on neljä eri pelimuotoa, Supression, Sabotage, Acquisition ja Domination. Supression on harjoituspelimuoto, jossa taistellaan kunkin armeijan sisäisesti 32 pelaajan joukkueissa toisiaan vastaan, kilpaillen siitä kumpi on kovempi tappaja. Sabotagessa päästään jo vaikuttamaan varjosotaan. Kartoissa on kolme hallintapistettä, joita toinen joukkue aina puolustaa ja joihin toinen hyökkää. Näistä kaksi ensimmäistä pitää olla hallussa samanaikaisesti, että päästään etenemään viimeiselle ja ratkaisevalle pisteelle. Asetelmat ei vaihdu kartan sisällä, vaan hyökkäys- ja puolustusroolit vaihtuvat vasta eri kartoissa.
Pienempien matsien pelaaminen on erittäin toimivaa ja lagitonta. Siinä missä Supression on pelkkää deathmatchia eikä ryhmän toiminnalla ole suurta merkitystä, on se sabotoinnissa jo ratkaisevaa. Tähän vaikuttaa tietysti eniten ryhmänjohtaja ja ilman aktiivisesti puhuvaa johtajaa pelaaminen menee helposti yksinäiseksi ramboiluksi. Kartat ovat kyllä sen verran selkeitä, että ilman kunnon johtajaakin on vähintään selvää mitä pitää tehdä ja missä. Ajoneuvoja näissä ei vielä käytetä.
Acquisitionissa pelaajamäärä kasvaa 64 pelaajaan per joukkue ja tavoitteena on varastaa toisen armeijan kehittämät ja puolustamat ajoneuvot. Se toimii varsin hyvänä kompromissina pelimuotojen välissä; pelaajia on paljon, mutta lagia vähän. Suurimmat taistelut käydään Dominationissa, 128 pelaajan tiimeillä, joissa pelaajat jakautuvat neljään joukkueeseen ja nämä neljään kahdeksan hengen ryhmään. Alussa tarkoitus on tuhota vastustajan jäähdytystorneja ja bunkkereita, joista päästään etenemään samanlaisiin hallintapisteisiin kuin Sabotagessa, joita sitten kilvan valloitetaan.
Domination on sinänsä toimiva, mutta lagia ja ruudunpäivityksen tippumista on huomattavasti enemmän kuin muissa muodoissa. Suuren taistelun tuntua se ei myöskään lisää niin paljon kuin odottaisi, sillä pelaajat ovat ripoteltu ympäri suurta karttaa omiin kohteisiinsa, jolloin kaikki joukkueet ja ryhmät käyvät tavallaan vain omaa pienoissotaansa. Kädettömät johtavat tekevät tästä pelimuodosta todella sekavan, kun hyökättävä kohde saattaa vaihtua useaan otteeseen ilman, että sitä aina edes huomaa. Ainakin toistaiseksi hyvät johtajat ovat olleet melko harvassa. Parhaiten hommat sujuu, jos sattuu osumaan pienen kaveriporukan ryhmään, jotka ottavat homman tosissaan. Tällöin pelikin maistuu paljon paremmin ja hommaan tulee sotimisen fiilistä.
Ajoneuvoina ei ole kuin miehistönkuljetusvaunu ja futuristinen konekiväärillä varustettu henkilöauto. Ne eivät missään vaiheessa nouse isompaan rooliin, vaan tuhoutuvat jalkaväen sekaan eksyessään varsin nopeasti. Miehistönkuljetusvaunu sentään toimii myös liikkuvana syntymispisteenä.
Kartat ovat värimaailmaltaan kovin yksitoikkoisia, väriskaalan lähinnä vaihdellessa ruskeasta mustan kautta metallin harmaaseen. Kentät sijoittuvat vaihtelevasti harvapuiseen maastoon, kyliin ja erilaisiin kaupunkimaisemiin. Suojaa löytää lähes joka paikasta ja niiden takana eteneminen onkin ainoa vaihtoehto, aukealla juoksevan joku huomaa aina. Toki suojaa voi itsekin luoda heittämällä savukranaatteja. Kentät ovat tilavia ja lähes aina on tilaa koukata.
Äänimaailma on ihan vaikuttava, aseet kuulostavat munakkailta ja takakaiuttimet eivät jää turhiksi. Erityisen palkitsevaa on tiukka naputus, joka kuuluu kun ammukset osuvat päähän. Sankarisuorituksista palkitaan kokemuspisteiden ohella musiikilla: tapa pari vihollista ja valtaa hallintapiste, niin johan alkaa menevä rokki soimaan. Se tuo ihan mukavaa lisäfiilistä pelaamiseen.
Kokemuksella voittoon
Jalkaväkiaseet ovat peruskauraa. Rynkyt, konekiväärit ja kaikkien rakastamat tarkkuuskivääritkin löytyvät. Kokemustason noustessa kertyy pisteitä, joilla saa ostettua parempia leluja. Uusia aseita saa hankittua ja aseeseen saa kiinni tarkkuutta parantavia optisia tähtäimiä ja tukipidikkeitä. Samoin korjaus- ja parannustyökaluista saa tehtyä kokemuksen myötä tehokkaampia. Muita parannettavia taitoja ovat muun muassa vihollisen havaitseminen, aseiden latausnopeudet ja kranaatin heittopituus. Muutokset on lukittu valinnan jälkeen, mutta hahmoa pääsee muokkaamaan alusta asti uudestaan, kun on kerännyt tarpeeksi pisteitä.
Ehkä koko pelin paras yksittäinen ominaisuus on hahmon varustelistan muokkaaminen. Pelaaja saa painorajan sisällä valita vapaasti viisi erilaista varustusta mitä haluaa pelatessaan mukanaan kantaa. Eri tilanteisiin saa tehtyä hyvin mukautettuja luokkia. Tämä pakottaa pelaajan miettimään, että onko parempi kantaa raskaampaa suojavarusta, vai ottaisiko sittenkin mukaan singon ja viholliset paremmin havaitsevan laitteen. Itselle lähes pakollinen varustus on lääkintämiehen piikkipistooli, jolla saa parannettua omat pienemmät haavat ja nostettua tiimikaverinsa kuoleman kourista. Tulta tulee yleensä joka suunnasta ja ryhmäkaverit eivät aina ole niin innoissaan muiden osumapisteitä parantamassa, kun ovat itsekin henkihievereissä.
Seuraa johtajaa
Kaikkien parjaamaksi taikka kehumaksi johtajaksi ei pääse suoraan, vaan ensin täytyy kerätä tarpeeksi kokemuspisteitä. Pisteitä kertyy tapoista, joukkuetoverien parantamisesta, ammusten jakamisesta ja tavoitteiden suorittamisesta. Bonuspisteitä tulee, kun tekee näitä käsketyn kohteen läheisyydessä. Tämä on varsin hyvä porkkana seurata johtajaa, minkä lisäksi johtajan lähellä toimimisesta saa oman etunsa: aseen latausnopeuden nousu, tai pidennetty haavoittumisaika, jolloin muilla on enemmän aikaa käydä piikittämässä kaatunut mies takaisin pystyyn.
Johtajat pääsevät merkkaamaan waypointteja, jolloin ryhmä on helpompi kasata hyökkäykseen. Aikanaan käyttöön tulee myös tulitukea, jolloin pääsee heittämään murkulaa taivaasta vihollisen niskaan. MAG:ssa jaetaan pinnejä ja mitaleja, mutta ei niin avokätisesti kuin nyt esimerkiksi Bad Company 2:n betassa tottui, vaan niiden eteen joutuu myös tekemään jotain. Lisäksi pelissä on myös Trophyt.
MAG tuntuu nojautuvan vähän liikaa pelaajamäärän herättämään mielenkiintoon, sillä se pois luettuna ainoa toinen koukku on yhteistyö pelaajien välillä. Peli jättää hieman ristiriitaisen olon, sillä kun ryhmähierarkia toimii, on MAG parasta mitä konsolille tiimipelin puolesta saa, mutta ilman sitä, peli on perusräiskintää. Karttojen design ei ole erityisen mieleenpainuvaa ja kuolema koittaa usein; tappajakin jää helposti mysteeriksi. Siksi parasta onkin hankkia muutama kaveri, joiden kanssa peliä pelata, sillä yksin sotiessa saattaa peli jättää varsin vaisun vaikutelman. Hahmon parantaminen kokemuspisteillä on sentään jonkun verran koukuttavampaa verrattuna muihin vastaaviin peleihin, kun varusteiden käytön saa täysin itse valita.
Konsolille pelkästään moninpelin tekeminen on melko rohkeaa. Moninpeli on kuitenkin niillä vielä paljon pienempi juttu kuin tietokoneella. MAG:n tulevaisuutta on vaikea nähdä: siinä on sinänsä aineksia, mutta sujuvaan kokemukseen vaaditaan runsaasti pelaajia. Ainakin nyt viikko julkaisusta pelien aloittaminen on sujuvaa ja matsit lähtevät käyntiin ilman suurempia odotteluita.
Plussat [+] | Miinukset [-] |
+ Pelaajia on satoja + Mukana kannettavat tavarat saa itse valita + Paras tiimipeli konsoleilla |
- Yksinään pelattuna ilmeetön räiskintä - Ruudunpäivityksen tippuminen kun ruudulla on paljon väkeä |
Arvosana: 8/10
MAINOS
MAINOS
1
04.02.2010 22:26
#1
Kun saisi jonkun inside pelin pystyyn 256 hlö:llä ja jokainen vähintään edes yrittää, niin ai helvetti sitä menoa ja meininkiä. :p Ja mielestäni on vain parempi, että kartta on suuri, eikä tule sellaisia 128 pelaajaa samassa nurkassa tilanteita. Toivottavasti saadaan vielä PC:lle jossain vaiheessa tälläistä isompaa actionia.
Project Realityynhän sitä 128 hlöä yritettiin, mutta se kaatu jalkoihinsa loppuen lopuksi, kun tuet loppu kesken.
04.02.2010 22:40
#2
Tuntuu siltä että pelintekijät ovat ylistäneet tuota pelaaja määrää ja unohtaneet kaiken muun. En löydä mitään plussaa tästä pelistä paitsi tuon pelaajamäärän ja tunnelma musiikit. Paras pysyä tässä tutussa ja laadukkaassa Battlefieldissa.
Pelaan mieluummin CS 1.6 kuin tätä kuramyssyä.
Niin ja tuosta äänimaailmasta vielä se että aseet kuulostaa kaikki ihan kuin vetelis mökinseinään naulapyssyllä. Äänimaailma on yhtä väritön ja tylsä kuin taistelukentätkin.
05.02.2010 07:19
#3
05.02.2010 09:49
#4
Tekis kieltämättä itekkin kokeilla mutta näyttää peli kyllä hirveän ankealta..
05.02.2010 10:02
#5
Tänään pelin hain ja taidan sen huomenna viedä takaisin. Suuri pettymys! Täyttä rahan haaskausta, pahin miinus olivat grafiikat eihän tältä mitään killzone 2 tapaista odottanut mutta vois vähän enemmän panostaa jos pelaaminen näyttää siltä kuin 250 tikku-ukkoa juoksisi käpypyssyt kädessä pellolla.
Tuntuu siltä että pelintekijät ovat ylistäneet tuota pelaaja määrää ja unohtaneet kaiken muun. En löydä mitään plussaa tästä pelistä paitsi tuon pelaajamäärän ja tunnelma musiikit. Paras pysyä tässä tutussa ja laadukkaassa Battlefieldissa.
Pelaan mieluummin CS 1.6 kuin tätä kuramyssyä.
Niin ja tuosta äänimaailmasta vielä se että aseet kuulostaa kaikki ihan kuin vetelis mökinseinään naulapyssyllä. Äänimaailma on yhtä väritön ja tylsä kuin taistelukentätkin.
Olen täysin samoilla linjoilla. Kun latailin betan tuosta, (sen jälkeen ruuhka laantui) tulos oli kyllä täysi pettymys! Pisti pientä ihmistä mietityttämään, että missä se 3. sukupolven konsolipelien paljon puhuttu grafiikka!
05.02.2010 16:44
#6
Grafiikka ei luonnollisesti voi olla tämän hetken huipputasoa, jos ruudulla juoksee kymmeniä ja taas kymmeniä pelaajia samaan aikaan. Silti ei olla missään kehnossa tasossa, tuosta esimerkkiä:
http://www.youtube.com/watch?v=gMCzypeHtPw
Battlefield-pelisarjan veteraaneille tässä on nyt se peli, joka pitää kokea ennen Battlefield 3:sta. Tiimipelaamisen merkkipaalu.
06.02.2010 01:41
#7
Tänään pelin hain ja taidan sen huomenna viedä takaisin. Suuri pettymys! Täyttä rahan haaskausta, pahin miinus olivat grafiikat eihän tältä mitään killzone 2 tapaista odottanut mutta vois vähän enemmän panostaa jos pelaaminen näyttää siltä kuin 250 tikku-ukkoa juoksisi käpypyssyt kädessä pellolla.
Tuntuu siltä että pelintekijät ovat ylistäneet tuota pelaaja määrää ja unohtaneet kaiken muun. En löydä mitään plussaa tästä pelistä paitsi tuon pelaajamäärän ja tunnelma musiikit. Paras pysyä tässä tutussa ja laadukkaassa Battlefieldissa.
Pelaan mieluummin CS 1.6 kuin tätä kuramyssyä.
Niin ja tuosta äänimaailmasta vielä se että aseet kuulostaa kaikki ihan kuin vetelis mökinseinään naulapyssyllä. Äänimaailma on yhtä väritön ja tylsä kuin taistelukentätkin.
Olen täysin samoilla linjoilla. Kun latailin betan tuosta, (sen jälkeen ruuhka laantui) tulos oli kyllä täysi pettymys! Pisti pientä ihmistä mietityttämään, että missä se 3. sukupolven konsolipelien paljon puhuttu grafiikka!
Kyllähän sitä nyt jostain täytyy ottaa pois että peli pyörisi 256 pelaajalla edes jotenkin.
Onhan siinä nyt kohtalaisen isot mapitkin verrattuna esim. Modern Warfare 2:n mappeihin.
06.02.2010 18:04
#8
Tänään pelin hain ja taidan sen huomenna viedä takaisin. Suuri pettymys! Täyttä rahan haaskausta, pahin miinus olivat grafiikat eihän tältä mitään killzone 2 tapaista odottanut mutta vois vähän enemmän panostaa jos pelaaminen näyttää siltä kuin 250 tikku-ukkoa juoksisi käpypyssyt kädessä pellolla.
Tuntuu siltä että pelintekijät ovat ylistäneet tuota pelaaja määrää ja unohtaneet kaiken muun. En löydä mitään plussaa tästä pelistä paitsi tuon pelaajamäärän ja tunnelma musiikit. Paras pysyä tässä tutussa ja laadukkaassa Battlefieldissa.
Pelaan mieluummin CS 1.6 kuin tätä kuramyssyä.
Niin ja tuosta äänimaailmasta vielä se että aseet kuulostaa kaikki ihan kuin vetelis mökinseinään naulapyssyllä. Äänimaailma on yhtä väritön ja tylsä kuin taistelukentätkin.
Olen täysin samoilla linjoilla. Kun latailin betan tuosta, (sen jälkeen ruuhka laantui) tulos oli kyllä täysi pettymys! Pisti pientä ihmistä mietityttämään, että missä se 3. sukupolven konsolipelien paljon puhuttu grafiikka!
Kyllähän sitä nyt jostain täytyy ottaa pois että peli pyörisi 256 pelaajalla edes jotenkin.
Onhan siinä nyt kohtalaisen isot mapitkin verrattuna esim. Modern Warfare 2:n mappeihin.
Tuo on kyllä melko huono syy tehdä tuonlainen puuro, ja sen jälkeen kaupitella PS3n parhaana. Bäfä vie 10-0 ennen kuin peli on edes valmis.
IWn/Activisionin elämän tehtävä on tehdä rahaa pelaajien kustannuksella, mutta kyllä kodi-sarjan suosio on saavutettu muuten kuin pelkällä pelaaja määrällä.
MAGi on iso, Codit toimii mutta bäfä nauraa molemmille. ;)
07.02.2010 00:56
#9
07.02.2010 08:38
#10
Onko tätä MAG mahdolista edes pelata Demona?
Ei ole. Peli on takuuvarma hitti, jos pidät tiimipelistä. Mukaan suomalaiseen klaaniin ja alkaa olla tunnelmat kohdallaan.
07.02.2010 08:59
#11
07.02.2010 10:26
#12
Onko tätä MAG mahdolista edes pelata Demona?
Ei ole. Peli on takuuvarma hitti, jos pidät tiimipelistä. Mukaan suomalaiseen klaaniin ja alkaa olla tunnelmat kohdallaan.
No pitää sit hommata kun hinnat tippuu :)
09.02.2010 16:00
#13
Onko tätä MAG mahdolista edes pelata Demona?
Ei ole. Peli on takuuvarma hitti, jos pidät tiimipelistä. Mukaan suomalaiseen klaaniin ja alkaa olla tunnelmat kohdallaan.
No pitää sit hommata kun hinnat tippuu :)
Verkkokaupasta saa 44 eurolla johon kuuluu ilmanen kotiinkuljetus http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=45465
Team: =WAR=
09.02.2010 16:18
#14
09.02.2010 17:38
#15
Eli olis kiva pelata suomalaisten kanssa, ettei tarttis mongertaa engelskaa mikkiin.
11.02.2010 12:18
#16
1