BB: Jälkijäristykset ja uudet tuulet

Sain puhelun AEG-mining Co:n edustajalta. Hän uteli, olisiko mahdollista lähettää geologeja minun palkintokaapilleni. Hopeamitalieni määrä on ylittänyt nyt globaalin huomiokynnyksen.

Hopea ei ole häpeä, mutta yhtä pahalta se tuntuu kuin tappio lohkovaiheessa. Jälkimmäisestä en mene kuitenkaan aivan täysin takuuseen omakohtaisen kokemuksen puuttuessa.

Xapso.fi murtui ja tuhottiin DreamHack Winterissä, syntyäkseen uudelleen siXFinnsinä. DH:n aikana puhuimme avoimesti siitä, mitä meidän organisaatiomme tarjoaa meille ja onko oikeastaan mitään hyötyä olla Xapson lippulaivajoukkue. Ensimmäistä kertaa nostimme pöydälle kysymyksen: onko siitä meille mitään?
Yleensä organisaatioon liittyminen on yksi menestyvän joukkueen virstanpylväistä. Jotkut laittavat jopa tavoitteekseen liittyä isompaan organisaatioon saadakseen kaikkea mukavaa: sponsoreita, kalustoa, tarvikkeita, tukea, faneja, kotisivut, managereita. Jotkut jopa kuvittelevat saavansa pian rahaakin pelaamisesta, kunhan vain kuuluvat johonkin organisaatioon.

Loppujen lopuksi koimme, että organisaatioon liittyminen tuo vain ongelmia ja lisää vastuuta. Ja mehän vain pelataan. Lisäksi DH:W:llä seurattiin meidän menestymistä, eikä Xapson menestystä. Kun sponsoriehdokkaat tulivat keskustelemaan meidän kanssa, me keskusteltiin nimenomaan meidän tukemista. Ei ollut enää mitään järkeä pitää olkapäillään manttelia, joka vain painaa.

Tämä on valitettavasti nykyään todellisuutta hyvin monen joukkueen kohdalla. Oletetaan kaiken vain tippuvan taivaalta kun saadaan nimen eteen joku suuri nimi. Tavoitteiden tulee pysyä reaalihorisontissa. On pyhä totuus, että pelaamisesta saa korkeintaan omat takaisin ja hieman ryyppyrahaa mielipahasta ja särystä. Suomessa pelkästään pelaamisella elävät yksilöt ovat keskittyneet vain yhteen peliin, eikä tämän suljetun huoneen ovet avaudu kuin muutamalle harvalle.

Onhan noin 1000 ¤ mieheen nyt jotain marras-joulukuun mielipahasta ja laneista, mutta ei sillä vielä maksa vuokraa tai lyhennä lainaa.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pienintäkään tukea tulisi ottaa itsestäänselvyytenä. Kaikki mitä saadaan on aina kotiinpäin. Siksi Xapsosta eroaminen oli joukkueellemme kysymys, josta puhuimme aika paljon ennen DreamHackia ja paikan päällä. Semifinaaleita odotellessamme, saunassa kun asiaa puitiin, todettiin matkan taittuvan parhaiten omalla nimellä. Niin että vastuu tekemisistä, puheista ja elämöinnistä on vain meillä, kuudella suomalaisella, siXFinnsillä. Nimi päätettiin vasta koko turnauksen jälkeen, Jönköpingin maanantaiyössä (jossa ei muuten ole yhtään mitään). Istuimme melkein tyhjässä sporttibaarissa ja kävimme kaikki mahdolliset X-FI-alkuiset nimet lävitse. SiXFinns oli nyt ainoa, joka jäi oikeasti elämään.



Vaikka joukkueellamme ei semifinaaleihin marssiessamme ollut vielä mitään varsinaista nimeä, oli sen vaikutukset jo alkaneet. Olimme huppareihin pukeutunut epämääräinen kasa mölyä ja möykkää, jotka röyhkeästi tönivät tielleen astuvia 12-vuotiaita poikia. Tämä siksi, ettemme uskaltaneet töniä lukumäärältään huomattavasti suurempaa 16-vuoden edustustoa, ettei "jonnet ala päriseen".
Meitä ei kukaan huomannut, kuvitellut tai istuessamme alas - edes ottanut tosissaan. Meillä ei ole mitään menetettävää. Kukaan ei muistaisi, että otimme semifinaaleissa tukkaan skandinavian parhaalta joukkueelta, Ruotsin ykköseltä.

Sponsoroidut, paikanpäälle maksetut joukkueet, maksetuilla vuokrakoneillaan tai lentokoneella raahatuilla tehomyllyillään, heillä oli jotain menetettävää. Sponsorisuhteet kannustavat paljon, mutta silloin pitää myös kokoajan näyttää olevansa kaiken sen tuen arvoinen. Et oikeastaan voi hävitä. Etkä varmasti voi hävitä jätkille, jotka tulevat lavalle huppareissa ja ruotsilippiksissä.



Kannustusosastossa istunut Jurk kertoi myöhemmin kuinka paljon ihmiset kannustivat ruotsalaisia. Olihan se kotipeli ja kaikkea, mutta kuitenkin. Minäkin muistan kuinka yleisö taputti aina kun meistä kaatui muutama, mutta oli aivan vaiti kun koko EYE:n tiimi oli ammuttu nippuun. Se hiljaisuus oli jäätävän kannustavaa, varsinkin kun kuuli nuorehkon ihmisen tuskaisen valituksen. "Fö Faan~.." Vain Jurk hyppi selkämme takana ja kannusti, jos emme laske kahta muuta henkilöä mukaan. Emme yleensä laske.

Kun toisella on jo kaikkea, kun toisella ei ole mitään. Pelimaailmassa sillä ei ole mitään väliä. Lopputulosta jos kysyttäisiin, vastaisin yhä vain tällä videolla:

https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=acTlEucunRY#t=142s

Finaali olikin sitten taas karvas tappio. Tavallaan. Mitä meidän tavoitteena oli ensisijaisesti voittaa koko roska. Toisaalta meille riitti näyttää muille että jos meitä vastaan pelaaminen olisi kuin kävely puistossa, niin se puisto olisi Mogadishun keskuspuiston miinoitettu osa "I LUV USA"-paita päällä.

Jälkikäteen Epsilonin Winghavenin kanssa juttutuokiossa paljastui, että he eivät ole pelanneet niin tiukkaa vääntöä ikinä. Hän ei ollut oikeastaan laisinkaan varma, että voittaisivat tällä kertaa. Kiva, että tuli sitten yllätyksenä.

Oikeastaan, kaikista DH:W:lle menneistä joukkueista siXFinns voitti eniten. Me saimme hyvin paljon huomiota. Mad Catzin, Sapphiren, Kingstonin edustajia, DICE:n työntekijöitä. Saimme myös valtavat bileet - uskokaa tai älkää. Twitch-loungeen ottamaan ilmaista virvoiketta ja jatkoille DICE:n kämpille. Johon voittajat eivät valitettavasti päässeet osallistumaan, mutta meitä kohdeltiin kuin voittajia. Kukaan ei sinä iltana tuntunut muistavan, että X-Fi hävisi finaalin.

Thor Openissa kuvio oli sama. Eyeballers kaatui jälleen, mutta Epsilonin kompastuttiin. Hävisimme sen pelin, vaikka rundat olivat meille 4-2. Valitettavasti vain ticketit lasketaan. Jouduimme palaamaan hopeamitalein jälleen ruotsista, jo toisen kerran saman kuukauden sisään.



Ja sitten tuli kolmas kohtaaminen. Viimeinen kuukauden rupeama, ESL:n viimeinen Go4BF-finaali. Eihän se ollut läheskään yhtä tärkeä turnaus kuin Thor Open tai DreamHack, mutta 500 ¤ ja viimeinen finaali. ESL Hall of Fame on taas niitä asioita, joille arvoa antaa vain ne, jotka tahtovat arvoa sille antaa. Meille se oli tärkeää. Mitä kävikään?

https://www.youtube.com/watch?v=Bjz9bz05fDE&feature=player_detailpage#t=170s

Mitä sitten nyt? Se iso on iso ja pelottava kysymys. Epsilon on nyt teoriassa tuhottu ja he ovat lähteneet ehkä lopullisesti pois. Suuret lanit ovat taas ohitse.
Pelit eivät ole kuitenkaan ohitse. Uusi aikakausi vain alkoi. Tässä aikakaudessa vuorenhuipulla liehuu siniristilippu, jälleen kerran ja saman kaverin pitelemänä kuin viime kerralla, ja vuorerinnettä kiipeää, näemmä, sopuleiden lailla kasaantuvia täysin tuntemattomia joukkueita. He haluavat meidän päämme. Kyseessä on vastauksen hakeminen yksinkertaiseen kysymykseen: kuka on BF3:n lopussa se paras joukkue?

Lisäksi olemme kuulleet huhuja liittyen BF4:ään. On ollut keskusteluita, joissa muutamissa me mahdollisesti matkustaisimme Ruotsiin antamaan mielipiteitämme, yhdessä muiden huippujoukkueiden kanssa, tämän pelin soveltuvuudesta kilpapelaamiseen, etsimään bugeja ja antamaan nasevaa palautetta.

On paljon asioita, joita BF3:sta oppineena joudutaan parantamaan päästäksemme tyydyttävään tasoon. Mutta jos yksikään BF-peli ei ole ollut ikinä kilpapelaamisen suhteen edes tyydyttävällä tasolla. Korkeintaan siedettävällä. On kuitenkin syytä muistaa, että kautta aikain olemme pelanneet niillä korteilla jotka meille ollaan jaettu. Pelin ideana ei ole saada hyviä kortteja, vaan pelata niin hyvin kuin mahdollista niillä paskoilla korteilla.

Ehkä tämä BF4 olisi sitten se uusi päivitys, jota Zh1nto aikoinaan lupasi? Mutta se tulee vain erikseen ostettavana pelinä? Hänet on muuten "ylennetty" eSport-vastaavaksi. Onko tämä nyt hyvä vai huono uutinen? Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: