Langattomat kotiverkot ovat nykyisin hyvin arkipäiväisiä lähes jokaisesta kodista löytyviä asioita. Kaiken toimiessa odotetusti, harva kiinnittää niihin sen enempää huomiota. Yleistymisen myötä ongelmien esiintyvyys on lisääntynyt, koska yhä usein verkot toimivat samalla 2,4 GHz:n taajuudella, millä melkein kaikki muutkin langattomat laitteet välittävät datansa. Ongelmaksi voidaan laskea myös ruuhkasta johtuva alhainen siirtonopeus. Takaisin langalliseen verkkoon siirtymällä päästään tietysti hyviin nopeuksiin, mutta uuden 802.11ac-tekniikan myötä siihen ei ole enää tarvetta. Kymmeniä megatavuja sekunnissa siirtyy langattomastikin.
ASUS on laajentanut verkkotuotevalikoimaansa RT-AC66U-reitittimellä, joka tukee uusinta huippunopeaa 802.11ac-standardia. Teoriassa jopa 1300 Mbps nopeuksiin yltävä tekniikka edustaa kehityksen seuraavaa sukupolvea, mutta ASUS:n reitittimellä tuoreen standardin saa käyttöönsä samantien.
RT-AC66U on ulkoisesti lähes identtinen vanhemman RT-N66U:n kanssa. Laitteen takaosan kolme antennia ja harmaamusta timanttikuvioinen kotelo tekevät siitä tyylikkään ilmestyksen. Antennien ohella takareunassa sijaitsee neljä verkkoliitintä, Internet-liitin, virtaliitin ja kaksi USB 2.0 -porttia. RT-AC66U toimii kahdella taajuudella: yleinen 2,4 GHz ja vähemmän ruuhkainen 5 GHz. 802.11ac on tarkoitettu käytettäväksi jälkimmäisenä mainitulla.
Asennus sujuu jouhevasti. Antennien ruuvaamista ja piuhojen kytkemistä seuraa selkeä asetustoiminto, johon pääsee käsiksi automaattisesti luotavasta avoimesta langattomasta verkosta. Asetuksia varten ei siis tarvitse kaivella verkkopiuhaa esille, mikä helpottaa prosessia etenkin silloin, kun reititin on kaukana muista laitteista. Toiminnon avulla määritetään reitittimen käyttötila, salasana langattomalle verkolle ja Internet-yhteysasetukset. Parin minuutin naputtelulla reititin on valmis käyttöön.
Sen jälkeen käyttäjää tervehtii monipuolinen hallintapaneeli. Yhä liian yleiseen tapaan suomen kielen käännökset ontuvat melko pahasti, sillä yhdyssanavirheitä ja vääriä sijamuotoja vilisee joka puolella. Muutamassa tapauksessa suomenkielinen vastine on vain huono, kuten reboot-sanan korvaava "käynnistä". Jostain syystä kielivalikossa ei lue "suomi" vaan "Finsk". Kuvankaappauksista voit bongailla muita kukkasia.
Sinällään murhe on pieni, hallintapaneelia ei kovin usein tarvitse käyttää ja asioista enemmän perillä käyttänee sitä muutenkin ennemmin englanniksi. Silti on pakko ihmetellä ääneen, että eikö näin yksinkertaista ja suoraan käyttäjälle näkyvää asiaa voisi tehdä kunnolla? Tuskin ne kielitoimistot niin kamalan kalliita on.
Käydäänpä läpi mitä toimintoja hallintapaneeli pitää sisällään. Verkkokartta kertoo yhteyden nykytilan ja sieltä näkee yhteyden muodostaneet laitteet. Liikenteenhallinnan kautta valvotaan liikkuvan datan määrää, joka näkyy selkeinä graafeina ja tilastoina. Muut yleiset asetukset koskevat lisäominaisuuksia, joilla voidaan asettaa päälle vieraille tarkoitettu rajattu verkko, lapsilukko aikarajoituksilla tai hallita USB-porttien toimintaa.
USB:n avulla reitittimestä saa paljon irti. Kytkemällä siihen ulkoisen kiintolevyn, voi dataa jakaa sisäverkossa tai Internetiin, tai Download Master -työkalulla käyttää kiintolevyä varastona Bittorrent-latauksille. Liittämällä porttiin tulostimen, voi miltä tahansa sisäverkon laitteelta tulostaa langattomasti. 3G/4G-tikun tai Android-puhelimen kytkemällä saa reitittimen valjastettua mobiilinetin jakamiseen.
AiCloud-toiminto jakautuu kolmeen osa-alueeseen. Sen avulla voi joko synkronoida USB-kiintolevyn sisällön ASUS webstorage -tilille tai luoda yhteyden omaan kotiverkkoon mistä tahansa älypuhelimiin ladattavalla AiCloud-sovelluksella. Sovellus takaa pääsyn verkkokiintolevyyn tai kotiverkon jaettuihin kansioihin, jolloin esimerkiksi kotikoneellaan sijaitsevia valokuvia pystyy näyttämään kavereilleen missä vain. Lähetyskaistan riittäessä sama onnistuu videoillakin. Lisäasetuksista löytyy tietysti myös VPN.
Kun uuden teknologian reitittimen saa kätösiinsä, kiinnostaa tietysti testata sen nopeutta. Nykyisin yleinen 802.11n ei vielä huikaise nopeudellaan, mutta kun uuden ac:n luvataan olevan moninkertaisesti nopeampi, kilpailee se vauhdillaan jo ihan tosissaan langallisten yhteyksien kanssa. Testeissä se sitten loistikin.
802.11ac:n nopeuden selvittämistä varten lainassa oli kaksi reititintä, joista toinen asetettiin toimimaan Media bridgenä päätelaitteena olevan läppärin ja varsinaisen reitittimen väliin. Näin meneteltiin, koska ASUS:n uuden teknologian USB- tai PCI-e-kortit eivät ole vielä myynnissä. 802.11n:n kohdalla nopeustestit tehtiin vastaavasti sekä lisäksi vertailun vuoksi kannettavan omalla Wlan-piirillä.
Nopeusmittaukset suoritettiin kahdella tavalla. Ensin siirtokaistan maksiminopeus määritettiin täyttämällä se TCP-paketeilla TCP Benchmarking Tool -ohjelmalla ja sen jälkeen käytännönläheisemmällä testillä siirtämällä reilun gigan kokoinen tiedosto koneelta toiselle. TCP-testissä tiedosto ei tallennu kiintolevylle, vaan pakettien määrä lasketaan suoraan portista. Etäisyys reitittimeen on kaikissa teisteissä noin viisi metriä. Tulokset näyttävät seuraavanlaisilta:
Saatu TCP-testin 72 MB/s tulos ac-tekniikalla on todella hyvä ja lähentelee jo maksimia. Käytännössä ei välttämättä ylletä aivan näin korkeisiin tuloksiin, mistä kertoo jälkimmäisen testin nopeus 53 MB/s. Sitä tosin todennäköisesti rajoittaa jo kiintolevyn tallennusnopeus, mikä on perimmäinen syy sille, miksi TCP-testi suoritettiin erikseen. SSD-kiintolevyllä tiedostonkin on syytä odottaa siirtyvän vielä vähän nopeammin.
802.11n:n kanssa TCP-testin 15 MB/s tulos on lähempänä todellista lukemaa. Kannettavalla suoritetun mittauksen heikkoon tulokseen (4 MB/s) vaikuttaa merkittävästi kaksi asiaa: Intelin 5100 AGN -piiri ei kykene käyttämään kaistaa kuin 300 Mbit asti ja kerrostaloympäristössä testattu 2,4 GHz:n taajuus on hyvin ruuhkaisa. Samaan aikaan samoista taajuuksista taistelee kymmenkunta langatonta verkkoa, mikä väistämättä alentaa nopeuksia. Syy tuloksen näyttämiselle on silti yksinkertainen: se kertoo hyvin tavallisen käyttäjän langattoman verkon nopeuden ja on siten loistava näyttämään kuinka paljon nopeampi 802.11ac voi olla.
Siirtoylärajan testaamiseen sai kulumaan kiitettävästi tunteja. Niin käy, kun ei tajua heti ensi alkuun päivittää laitteiden firmwarea. Lopulta ylärajaksi saatu noin 72 MB/s vastaa muuten 576 Mbit/s vauhtia, mikä nettiväen korvaan saattaa yksikön puolesta kuulostaa tutummalta. Giga siirtyy alle 15 sekunnissa. Vauhti on kova, mutta vielä tällä hetkellä siitä maksettava hintakin on. Kuten aiempana tuli jo mainittua, ei tekniikkaa tue juuri mikään laite ja ASUS:n vastaanottimetkin ovat vasta tulossa kevään mittaan. Mutta sitten, kun niitä kaupasta saa, virittää sellaisella ja RT-AC66U:lla kotiverkostaan kunnon tehot irti.
Mitä hyötyä suurista langattoman verkon nopeuksista on? Päällimmäisenä sen edut huomaa, jos kotiverkossa liikuttelee paljon dataa esimerkiksi HD-videoina, tai jos yhteysnopeus Internetiin on yli 100 Mbit. 802.11ac:n kanssa langattoman verkon nopeus ei kärsi, vaikka ulkoiselta kiintolevyltä striimattaisiin Full HD -tasoista videokuvaa televisioon ja samaan aikaan ladattaisiin uutta materiaalia tietokoneelle. Kaikista parhaiten se soveltuukin viihteestä pitävän ja langattomuutta arvostavan käyttäjän kotiin.
Media bridge -yhteyden luominen voisi olla helpompaakin. Nyt mm. SSID pitää kirjoittaa käsin, vaikka sen löytäminen automaattisesti ei pitäisi olla mahdotonta. Media bridge näyttäisi luovan langattoman verkon automaattisesti, mutta sen asetuksia ei pääse hallitsemaan jälkikäteen mistään. Tämä on aika iso ongelma, mikäli verkon erehtyy jättämään avoimeksi.
Laite boottaa jokaisen asetuksen tallentamisen jälkeen. Aika ärsyttävää pidemmän päälle, jos kerralla haluaisi muuttaa useampaa asetusta. Tässä todennäköisesti toteutusperiaatteena on ollut palvella keskivertokäyttäjää, joka ei välttämättä huomaa asetusten räpeltämisen edellyttävän boottia.
Firmware-päivitykset on oikeasti syytä ajaa heti käyttöönottohetkellä. Tälläkin kertaa niiden sisältö vaikutti merkittävästi laitteen toimintaan ja nopeuteen. Päivitysten kanssa pelaaminen on niin arkipäivää, että mielestäni laitevalmistajat saisivat niistä valistaa kuluttajia paremmin ja - kuten tässäkin tapauksessa olisi ollut avuksi - ilmoittaa uusista päivityksistä selkeästi hallintapaneelissa.
Reititin lämpenee melko paljon, mistä johtuen sitä ei kannata sulkea ilmatiiviiseen kaappiin tai muuhun ahtaaseen tilaan. Ulkonäön puolesta siihen ei onneksi ole muutenkaan tarvetta.
ASUS RT-AC66U on kohtalaisen kallis reititin, mutta korkealle hinnalle saa kattavasti vastinetta. Ominaisuuksia on joka tilanteeseen ja verkon käyttöä voi hallita hyvin tarkasti. 802.11ac-tekniikan ollessa vielä harvinainen, RT-AC66U on ensisijaisesti satsaus tulevaisuuteen. Kunnollista reititintä etsivän ei kannata sitä sivuuttaa hinnan vuoksi, sillä moneen muuhun laitteeseen verrattuna RT-AC66U:n parhaat vuodet ovat vasta edessä. Jo nyt hyllyynsä saa tyylikkään vempeleen, josta irtoaa parhaat langattomat nopeudet millä tahansa tekniikalla. ASUS RT-AC66U maksaa kirjoitushetkellä noin 240 euroa.
ASUS RT-AC66U -reititin
|
ASUS on laajentanut verkkotuotevalikoimaansa RT-AC66U-reitittimellä, joka tukee uusinta huippunopeaa 802.11ac-standardia. Teoriassa jopa 1300 Mbps nopeuksiin yltävä tekniikka edustaa kehityksen seuraavaa sukupolvea, mutta ASUS:n reitittimellä tuoreen standardin saa käyttöönsä samantien.
RT-AC66U on ulkoisesti lähes identtinen vanhemman RT-N66U:n kanssa. Laitteen takaosan kolme antennia ja harmaamusta timanttikuvioinen kotelo tekevät siitä tyylikkään ilmestyksen. Antennien ohella takareunassa sijaitsee neljä verkkoliitintä, Internet-liitin, virtaliitin ja kaksi USB 2.0 -porttia. RT-AC66U toimii kahdella taajuudella: yleinen 2,4 GHz ja vähemmän ruuhkainen 5 GHz. 802.11ac on tarkoitettu käytettäväksi jälkimmäisenä mainitulla.
Käyttöönotto
Asennus sujuu jouhevasti. Antennien ruuvaamista ja piuhojen kytkemistä seuraa selkeä asetustoiminto, johon pääsee käsiksi automaattisesti luotavasta avoimesta langattomasta verkosta. Asetuksia varten ei siis tarvitse kaivella verkkopiuhaa esille, mikä helpottaa prosessia etenkin silloin, kun reititin on kaukana muista laitteista. Toiminnon avulla määritetään reitittimen käyttötila, salasana langattomalle verkolle ja Internet-yhteysasetukset. Parin minuutin naputtelulla reititin on valmis käyttöön.
Sen jälkeen käyttäjää tervehtii monipuolinen hallintapaneeli. Yhä liian yleiseen tapaan suomen kielen käännökset ontuvat melko pahasti, sillä yhdyssanavirheitä ja vääriä sijamuotoja vilisee joka puolella. Muutamassa tapauksessa suomenkielinen vastine on vain huono, kuten reboot-sanan korvaava "käynnistä". Jostain syystä kielivalikossa ei lue "suomi" vaan "Finsk". Kuvankaappauksista voit bongailla muita kukkasia.
Sinällään murhe on pieni, hallintapaneelia ei kovin usein tarvitse käyttää ja asioista enemmän perillä käyttänee sitä muutenkin ennemmin englanniksi. Silti on pakko ihmetellä ääneen, että eikö näin yksinkertaista ja suoraan käyttäjälle näkyvää asiaa voisi tehdä kunnolla? Tuskin ne kielitoimistot niin kamalan kalliita on.
Käydäänpä läpi mitä toimintoja hallintapaneeli pitää sisällään. Verkkokartta kertoo yhteyden nykytilan ja sieltä näkee yhteyden muodostaneet laitteet. Liikenteenhallinnan kautta valvotaan liikkuvan datan määrää, joka näkyy selkeinä graafeina ja tilastoina. Muut yleiset asetukset koskevat lisäominaisuuksia, joilla voidaan asettaa päälle vieraille tarkoitettu rajattu verkko, lapsilukko aikarajoituksilla tai hallita USB-porttien toimintaa.
USB:n avulla reitittimestä saa paljon irti. Kytkemällä siihen ulkoisen kiintolevyn, voi dataa jakaa sisäverkossa tai Internetiin, tai Download Master -työkalulla käyttää kiintolevyä varastona Bittorrent-latauksille. Liittämällä porttiin tulostimen, voi miltä tahansa sisäverkon laitteelta tulostaa langattomasti. 3G/4G-tikun tai Android-puhelimen kytkemällä saa reitittimen valjastettua mobiilinetin jakamiseen.
AiCloud-toiminto jakautuu kolmeen osa-alueeseen. Sen avulla voi joko synkronoida USB-kiintolevyn sisällön ASUS webstorage -tilille tai luoda yhteyden omaan kotiverkkoon mistä tahansa älypuhelimiin ladattavalla AiCloud-sovelluksella. Sovellus takaa pääsyn verkkokiintolevyyn tai kotiverkon jaettuihin kansioihin, jolloin esimerkiksi kotikoneellaan sijaitsevia valokuvia pystyy näyttämään kavereilleen missä vain. Lähetyskaistan riittäessä sama onnistuu videoillakin. Lisäasetuksista löytyy tietysti myös VPN.
Siirtotestit
Kun uuden teknologian reitittimen saa kätösiinsä, kiinnostaa tietysti testata sen nopeutta. Nykyisin yleinen 802.11n ei vielä huikaise nopeudellaan, mutta kun uuden ac:n luvataan olevan moninkertaisesti nopeampi, kilpailee se vauhdillaan jo ihan tosissaan langallisten yhteyksien kanssa. Testeissä se sitten loistikin.
802.11ac:n nopeuden selvittämistä varten lainassa oli kaksi reititintä, joista toinen asetettiin toimimaan Media bridgenä päätelaitteena olevan läppärin ja varsinaisen reitittimen väliin. Näin meneteltiin, koska ASUS:n uuden teknologian USB- tai PCI-e-kortit eivät ole vielä myynnissä. 802.11n:n kohdalla nopeustestit tehtiin vastaavasti sekä lisäksi vertailun vuoksi kannettavan omalla Wlan-piirillä.
Nopeusmittaukset suoritettiin kahdella tavalla. Ensin siirtokaistan maksiminopeus määritettiin täyttämällä se TCP-paketeilla TCP Benchmarking Tool -ohjelmalla ja sen jälkeen käytännönläheisemmällä testillä siirtämällä reilun gigan kokoinen tiedosto koneelta toiselle. TCP-testissä tiedosto ei tallennu kiintolevylle, vaan pakettien määrä lasketaan suoraan portista. Etäisyys reitittimeen on kaikissa teisteissä noin viisi metriä. Tulokset näyttävät seuraavanlaisilta:
Saatu TCP-testin 72 MB/s tulos ac-tekniikalla on todella hyvä ja lähentelee jo maksimia. Käytännössä ei välttämättä ylletä aivan näin korkeisiin tuloksiin, mistä kertoo jälkimmäisen testin nopeus 53 MB/s. Sitä tosin todennäköisesti rajoittaa jo kiintolevyn tallennusnopeus, mikä on perimmäinen syy sille, miksi TCP-testi suoritettiin erikseen. SSD-kiintolevyllä tiedostonkin on syytä odottaa siirtyvän vielä vähän nopeammin.
802.11n:n kanssa TCP-testin 15 MB/s tulos on lähempänä todellista lukemaa. Kannettavalla suoritetun mittauksen heikkoon tulokseen (4 MB/s) vaikuttaa merkittävästi kaksi asiaa: Intelin 5100 AGN -piiri ei kykene käyttämään kaistaa kuin 300 Mbit asti ja kerrostaloympäristössä testattu 2,4 GHz:n taajuus on hyvin ruuhkaisa. Samaan aikaan samoista taajuuksista taistelee kymmenkunta langatonta verkkoa, mikä väistämättä alentaa nopeuksia. Syy tuloksen näyttämiselle on silti yksinkertainen: se kertoo hyvin tavallisen käyttäjän langattoman verkon nopeuden ja on siten loistava näyttämään kuinka paljon nopeampi 802.11ac voi olla.
Siirtoylärajan testaamiseen sai kulumaan kiitettävästi tunteja. Niin käy, kun ei tajua heti ensi alkuun päivittää laitteiden firmwarea. Lopulta ylärajaksi saatu noin 72 MB/s vastaa muuten 576 Mbit/s vauhtia, mikä nettiväen korvaan saattaa yksikön puolesta kuulostaa tutummalta. Giga siirtyy alle 15 sekunnissa. Vauhti on kova, mutta vielä tällä hetkellä siitä maksettava hintakin on. Kuten aiempana tuli jo mainittua, ei tekniikkaa tue juuri mikään laite ja ASUS:n vastaanottimetkin ovat vasta tulossa kevään mittaan. Mutta sitten, kun niitä kaupasta saa, virittää sellaisella ja RT-AC66U:lla kotiverkostaan kunnon tehot irti.
Mitä hyötyä suurista langattoman verkon nopeuksista on? Päällimmäisenä sen edut huomaa, jos kotiverkossa liikuttelee paljon dataa esimerkiksi HD-videoina, tai jos yhteysnopeus Internetiin on yli 100 Mbit. 802.11ac:n kanssa langattoman verkon nopeus ei kärsi, vaikka ulkoiselta kiintolevyltä striimattaisiin Full HD -tasoista videokuvaa televisioon ja samaan aikaan ladattaisiin uutta materiaalia tietokoneelle. Kaikista parhaiten se soveltuukin viihteestä pitävän ja langattomuutta arvostavan käyttäjän kotiin.
Satunnaisia huomioita
Media bridge -yhteyden luominen voisi olla helpompaakin. Nyt mm. SSID pitää kirjoittaa käsin, vaikka sen löytäminen automaattisesti ei pitäisi olla mahdotonta. Media bridge näyttäisi luovan langattoman verkon automaattisesti, mutta sen asetuksia ei pääse hallitsemaan jälkikäteen mistään. Tämä on aika iso ongelma, mikäli verkon erehtyy jättämään avoimeksi.
Laite boottaa jokaisen asetuksen tallentamisen jälkeen. Aika ärsyttävää pidemmän päälle, jos kerralla haluaisi muuttaa useampaa asetusta. Tässä todennäköisesti toteutusperiaatteena on ollut palvella keskivertokäyttäjää, joka ei välttämättä huomaa asetusten räpeltämisen edellyttävän boottia.
Firmware-päivitykset on oikeasti syytä ajaa heti käyttöönottohetkellä. Tälläkin kertaa niiden sisältö vaikutti merkittävästi laitteen toimintaan ja nopeuteen. Päivitysten kanssa pelaaminen on niin arkipäivää, että mielestäni laitevalmistajat saisivat niistä valistaa kuluttajia paremmin ja - kuten tässäkin tapauksessa olisi ollut avuksi - ilmoittaa uusista päivityksistä selkeästi hallintapaneelissa.
Reititin lämpenee melko paljon, mistä johtuen sitä ei kannata sulkea ilmatiiviiseen kaappiin tai muuhun ahtaaseen tilaan. Ulkonäön puolesta siihen ei onneksi ole muutenkaan tarvetta.
Yhteenveto
ASUS RT-AC66U on kohtalaisen kallis reititin, mutta korkealle hinnalle saa kattavasti vastinetta. Ominaisuuksia on joka tilanteeseen ja verkon käyttöä voi hallita hyvin tarkasti. 802.11ac-tekniikan ollessa vielä harvinainen, RT-AC66U on ensisijaisesti satsaus tulevaisuuteen. Kunnollista reititintä etsivän ei kannata sitä sivuuttaa hinnan vuoksi, sillä moneen muuhun laitteeseen verrattuna RT-AC66U:n parhaat vuodet ovat vasta edessä. Jo nyt hyllyynsä saa tyylikkään vempeleen, josta irtoaa parhaat langattomat nopeudet millä tahansa tekniikalla. ASUS RT-AC66U maksaa kirjoitushetkellä noin 240 euroa.
Plussat [+] | Miinukset [-] |
+ Nopeus | - Lämpenee |
+ Ulkonäkö | - Hinta |
+ Helppokäyttöisyys | |
+ Runsaasti ominaisuuksia |
Arvosana: 4.5/5
MAINOS
MAINOS
1
08.03.2013 12:29
#1
1