Maailma on jälleen vaarassa. Uudelleensyntyneistä ruumiista, Necromorpheista ei ole vieläkään päästy eroon, vaan uusi invaasio uhkaa ihmisrodun kohtaloa. Marker-artefaktien signaalit on vaimennettava. Kuuhun perustetussa siirtokunnassa piilotellut Isaac Clarke pakotetaan takaisin sotaan, tavoitteenaan estää Markerien toiminta lopullisesti. Se ei vaan onnistu ilman uhrauksia. On aika pelastaa galaksi, uudestaan.
Dead Space 3 jakautuu kahteen osaan: kummankin pohjana on sama päätarina, jonka voi läpäistä yksin tai kaverin kanssa. Kahdestaan pelatessa juoni saa sivukäänteitä, joiden tutkiminen tapahtuu oikean kaverin tai netin välityksellä löydetyn tuntemattoman seuralaisen avustuksella. Tarinaa voi pitää jopa kaksinpelaamiseen tarkoitettuna, sillä välivideoissa ja radiokeskusteluissa kakkoshahmo John Carver on aina läsnä.
Dead Space -pelit tunnetaan ennen kaikkea kauhuselviytymispeleinä. Koskaan ei voi olla varma mitä tapahtuu seuraavaksi, sillä Necromorph voi väijyä minkä tahansa kulman takana. Maata peittävä puolimetrinen jääkerros tai avaruusaluksen teräspaneelit ovat vain koristeita siinä vaiheessa, kun epäkuollut mönkijäinen tahtoo tulla kimppuusi. Mikä parasta, kolostaan se ilmaantuu noin nanosekunnissa, jotta reaktioaika on minimoitu ja säikytyskerroin päinvastoin hilattu taivaisiin. Ahdistavaa tyyliä korostaa taukoileva rytmitys, jossa kiivaita taisteluita seuraa yksinäinen taivallus täydessä hiljaisuudessa. Kunnes on aika seuraavalle ruumiille.
Osansa tunnelmaan tekee se, ettei erillistä hudia ole lainkaan. Energian ja jäljellä olevan Stasiksen määrän ilmoittavat selkärepun hohtavat mittarit. On kuin pelaisi interaktiivista kauhuelokuvaa. Vihollinen voi loikata kimppuun missä vain, joten oman verenpaineen kannalta on suotavaa liikkua varoen ja tutkia ympäristö tarkkaan. Rynnimällä pääsee nopeasti ja kivuliaasti hengiltä. Epäkuolleet ovat yllättävän sisukkaita. Raajojen tai pään irrotus ei paljoa hetkauta, vaan määrätietoinen pelaajan metsästäminen jatkuu niin kauan kuin pistoolin luoteja on upotettu liki lippaallinen tai aseella hakattu epäkuollutta noin keskiverron nyrkkeilymatsin edestä. Maassa ryömivien vihollisten matkalle sentään saa päätöksen stompilla eli murskaamalla ne jalalla.
Jalkakikalla saa myös puserrettua ruumiista ammuksia, energiaa ja resursseja. Mutta pieni varoituksen sana; elottomalta näyttävä epäkuollut ei välttämättä sitä ole. Riittävän tuntuisesti lyijyllä kyllästettynäkin se saattaa herätä henkiin, kun erehtyy tulemaan liian lähelle. Henkilökohtainen tila on niille tuntematon käsite.
Erikoisvoimia Clarkella on käytössään kaksi: Stasis ja Kinesis. Stasis hidastaa aikaa, mikä osoittautuu käteväksi taistellessa määräylivoimaa vastaan tai kun eteneminen edellyttää tappavien esteiden väistelyä. Kinesis luo keinotekoisen paikallisen painovoiman, jolla objektien siirtely ja hallinta tapahtuu etänä. Monet parhaista resursseista onkin piilossa paikoissa, joihin ei kävelemällä pääse.
Kerätyillä resursseilla tuunataan aseita, parannetaan suojapuvun ominaisuuksia tai nikkaroidaan muita tykötarpeita. Aseiden tuunaus tapahtuu karttoihin ripotelluissa penkeissä, joissa nykyisten tuhovälineiden ominaisuuksia vaihdetaan tai luodaan kokonaan uusi, jos sopiva sinikopio on kokoelmaan kertynyt. Kuhunkin aseeseen saa yhdistettyä kaksi toimintoa, joita voi käyttää tilanteen mukaan ilman viivettä. Asepenkin käyttö jää käytännössä nykyisten tai löydettyjen aseiden virittelyyn. Pukua parannetaan vastaavasti siihen käyttöön tarkoitetuissa pisteissä.
Kaikki mulle heti -tyyliset pelaajat lienevät tyytyväisiä siitä, että mikromaksuilla peliin saa helpotusta. Oikeaa rahaa vastaan reppu kasataan täyteen resursseja, joilla tosi pahojen poikien aseet saa käteensä heti ensimmäisistä tehtävistä lähtien. Pelikokemuksen kannalta rahalla ei irtoa suurempaa etua, vaan samat välineet hankkii haltuunsa tutkimalla peliympäristöä ja keräämällä sieltä löytyvät resurssit. Chaptereiden edetessä niitä kertyy yllin kyllin, eikä ammuksienkaan kanssa tarvitse missään vaiheessa pihistellä. Taktikoinnille jää aika vähän tilaa.
Tarina jakautuu 20 chapteriin ja kun jokainen niistä kestää noin tunnin tai yli, on tekemistä moneksi illaksi. Muutamassa chapterissa on lisäksi vaihtoehtoisia tehtäviä, jotka täydentävät pelin juonta ja tarjoavat runsain määrin resursseja. Sivutehtävät tuntuvat olevan myös synkempiä kuin varsinainen pääjuoni. Loppupään chaptereista paistaa aavistuksen verran läpi tarinan venyttäminen parilla ylimääräisellä tunnilla.
Tehtävät eivät koostu pelkästä ammuskelusta, vaan päästäkseen etenemään, on ajoittain ratkottava pieniä pulmia tai suoritettava minitehtäviä. Niissä eteen saattaa tulla esimerkiksi hakkerointia tai sähköjohtojen kaivelua. Kovin vaativia älyllisiä haasteita ei tosin ole tiedossa.
Tarkemmin analysoimalla huomaa, että tarina etenee melko putkimaisesti. Samojen reittien kierrätys sentään on minimissä ja useimmiten maisema on jollain tavalla muuttunut - tai tulee muuttumaan. Ylimääräiset huoneet, ympäristön tutkiminen sekä sivutehtävät tuovat vaihtelua sopivasti, pitäen mielenkiinnon yllä. Painottomissa tiloissa tai avaruudessa vietetyt hetket ovat erityisesti kohokohtia.
Aiempia osia pelanneiden mukaan osa totutusta karmivuudesta on kaikonnut, mutta omaan makuun sitä on tallessa aivan tarpeeksi. Ahdistava yleistunnelma pakottaa pitämään sessioiden pituudet kurissa ihan jo oman mielenterveyden kannalta. Jokin raja sitä on itsensä kiduttamisellakin. Toki tulee huomioida, että Dead Space 3:n kaltaiset pelit eivät ole kaikkien makuun, ja itse kuulun siihen ryhmään, joka niihin ei tavallisesti koskisi. Kai sitä joku nauttii tällaisestakin viihteestä niin paljon, ettei digitaalinen säikyttely juuri kuppia heilauta. Varsinkin kaksinpeli tarjonnee hyviä hetkiä tyyliin mieltyneille.
Jos pidit aiemmista Dead Spaceista, löytyy kolmosesta tuttuja piirteitä heti alusta alkaen. Se ei ole aivan niin raju, mutta karmivuus ulottuu selkäpiihin takuuvarmasti. Uusi asesysteemi tuo hauskan lisän teurastamiseen, kun eri tilanteisiin ja omaan pelityyliin sopivan aseen voi itse rakentaa. Nykykonsolien vanhahtavista grafiikoista huolimatta avaruuskohtaukset aiheuttavat wow-reaktion näyttävyydellään, eikä peli suinkaan ole graafisesti tylsä.
Kaikilta muilta osin ei voi sanoa samaa. Dead Space 3:sta paistaa läpi se, että peli on tarvinut istuttaa mainstream-muottiin. Rohkeat vedot tai innovatiiviset ideat puuttuvat, eikä mukana olevista uudistuksista oteta aivan kaikkea irti. Hyvän pelin leima otsassaan DS3 silti arvostelusta poistuu, kyllä siitä viihdettä irtoaa genrestä diggaaville.
Dead Space 3
|
Dead Space 3 jakautuu kahteen osaan: kummankin pohjana on sama päätarina, jonka voi läpäistä yksin tai kaverin kanssa. Kahdestaan pelatessa juoni saa sivukäänteitä, joiden tutkiminen tapahtuu oikean kaverin tai netin välityksellä löydetyn tuntemattoman seuralaisen avustuksella. Tarinaa voi pitää jopa kaksinpelaamiseen tarkoitettuna, sillä välivideoissa ja radiokeskusteluissa kakkoshahmo John Carver on aina läsnä.
Dead Space -pelit tunnetaan ennen kaikkea kauhuselviytymispeleinä. Koskaan ei voi olla varma mitä tapahtuu seuraavaksi, sillä Necromorph voi väijyä minkä tahansa kulman takana. Maata peittävä puolimetrinen jääkerros tai avaruusaluksen teräspaneelit ovat vain koristeita siinä vaiheessa, kun epäkuollut mönkijäinen tahtoo tulla kimppuusi. Mikä parasta, kolostaan se ilmaantuu noin nanosekunnissa, jotta reaktioaika on minimoitu ja säikytyskerroin päinvastoin hilattu taivaisiin. Ahdistavaa tyyliä korostaa taukoileva rytmitys, jossa kiivaita taisteluita seuraa yksinäinen taivallus täydessä hiljaisuudessa. Kunnes on aika seuraavalle ruumiille.
Interaktiivinen kauhuelokuva
Osansa tunnelmaan tekee se, ettei erillistä hudia ole lainkaan. Energian ja jäljellä olevan Stasiksen määrän ilmoittavat selkärepun hohtavat mittarit. On kuin pelaisi interaktiivista kauhuelokuvaa. Vihollinen voi loikata kimppuun missä vain, joten oman verenpaineen kannalta on suotavaa liikkua varoen ja tutkia ympäristö tarkkaan. Rynnimällä pääsee nopeasti ja kivuliaasti hengiltä. Epäkuolleet ovat yllättävän sisukkaita. Raajojen tai pään irrotus ei paljoa hetkauta, vaan määrätietoinen pelaajan metsästäminen jatkuu niin kauan kuin pistoolin luoteja on upotettu liki lippaallinen tai aseella hakattu epäkuollutta noin keskiverron nyrkkeilymatsin edestä. Maassa ryömivien vihollisten matkalle sentään saa päätöksen stompilla eli murskaamalla ne jalalla.
Jalkakikalla saa myös puserrettua ruumiista ammuksia, energiaa ja resursseja. Mutta pieni varoituksen sana; elottomalta näyttävä epäkuollut ei välttämättä sitä ole. Riittävän tuntuisesti lyijyllä kyllästettynäkin se saattaa herätä henkiin, kun erehtyy tulemaan liian lähelle. Henkilökohtainen tila on niille tuntematon käsite.
Erikoisvoimia Clarkella on käytössään kaksi: Stasis ja Kinesis. Stasis hidastaa aikaa, mikä osoittautuu käteväksi taistellessa määräylivoimaa vastaan tai kun eteneminen edellyttää tappavien esteiden väistelyä. Kinesis luo keinotekoisen paikallisen painovoiman, jolla objektien siirtely ja hallinta tapahtuu etänä. Monet parhaista resursseista onkin piilossa paikoissa, joihin ei kävelemällä pääse.
Kerää ja tuhlaa
Kerätyillä resursseilla tuunataan aseita, parannetaan suojapuvun ominaisuuksia tai nikkaroidaan muita tykötarpeita. Aseiden tuunaus tapahtuu karttoihin ripotelluissa penkeissä, joissa nykyisten tuhovälineiden ominaisuuksia vaihdetaan tai luodaan kokonaan uusi, jos sopiva sinikopio on kokoelmaan kertynyt. Kuhunkin aseeseen saa yhdistettyä kaksi toimintoa, joita voi käyttää tilanteen mukaan ilman viivettä. Asepenkin käyttö jää käytännössä nykyisten tai löydettyjen aseiden virittelyyn. Pukua parannetaan vastaavasti siihen käyttöön tarkoitetuissa pisteissä.
Kaikki mulle heti -tyyliset pelaajat lienevät tyytyväisiä siitä, että mikromaksuilla peliin saa helpotusta. Oikeaa rahaa vastaan reppu kasataan täyteen resursseja, joilla tosi pahojen poikien aseet saa käteensä heti ensimmäisistä tehtävistä lähtien. Pelikokemuksen kannalta rahalla ei irtoa suurempaa etua, vaan samat välineet hankkii haltuunsa tutkimalla peliympäristöä ja keräämällä sieltä löytyvät resurssit. Chaptereiden edetessä niitä kertyy yllin kyllin, eikä ammuksienkaan kanssa tarvitse missään vaiheessa pihistellä. Taktikoinnille jää aika vähän tilaa.
Ei yhden illan juttu
Tarina jakautuu 20 chapteriin ja kun jokainen niistä kestää noin tunnin tai yli, on tekemistä moneksi illaksi. Muutamassa chapterissa on lisäksi vaihtoehtoisia tehtäviä, jotka täydentävät pelin juonta ja tarjoavat runsain määrin resursseja. Sivutehtävät tuntuvat olevan myös synkempiä kuin varsinainen pääjuoni. Loppupään chaptereista paistaa aavistuksen verran läpi tarinan venyttäminen parilla ylimääräisellä tunnilla.
Tehtävät eivät koostu pelkästä ammuskelusta, vaan päästäkseen etenemään, on ajoittain ratkottava pieniä pulmia tai suoritettava minitehtäviä. Niissä eteen saattaa tulla esimerkiksi hakkerointia tai sähköjohtojen kaivelua. Kovin vaativia älyllisiä haasteita ei tosin ole tiedossa.
Tarkemmin analysoimalla huomaa, että tarina etenee melko putkimaisesti. Samojen reittien kierrätys sentään on minimissä ja useimmiten maisema on jollain tavalla muuttunut - tai tulee muuttumaan. Ylimääräiset huoneet, ympäristön tutkiminen sekä sivutehtävät tuovat vaihtelua sopivasti, pitäen mielenkiinnon yllä. Painottomissa tiloissa tai avaruudessa vietetyt hetket ovat erityisesti kohokohtia.
Aiempia osia pelanneiden mukaan osa totutusta karmivuudesta on kaikonnut, mutta omaan makuun sitä on tallessa aivan tarpeeksi. Ahdistava yleistunnelma pakottaa pitämään sessioiden pituudet kurissa ihan jo oman mielenterveyden kannalta. Jokin raja sitä on itsensä kiduttamisellakin. Toki tulee huomioida, että Dead Space 3:n kaltaiset pelit eivät ole kaikkien makuun, ja itse kuulun siihen ryhmään, joka niihin ei tavallisesti koskisi. Kai sitä joku nauttii tällaisestakin viihteestä niin paljon, ettei digitaalinen säikyttely juuri kuppia heilauta. Varsinkin kaksinpeli tarjonnee hyviä hetkiä tyyliin mieltyneille.
Yhteenveto
Jos pidit aiemmista Dead Spaceista, löytyy kolmosesta tuttuja piirteitä heti alusta alkaen. Se ei ole aivan niin raju, mutta karmivuus ulottuu selkäpiihin takuuvarmasti. Uusi asesysteemi tuo hauskan lisän teurastamiseen, kun eri tilanteisiin ja omaan pelityyliin sopivan aseen voi itse rakentaa. Nykykonsolien vanhahtavista grafiikoista huolimatta avaruuskohtaukset aiheuttavat wow-reaktion näyttävyydellään, eikä peli suinkaan ole graafisesti tylsä.
Kaikilta muilta osin ei voi sanoa samaa. Dead Space 3:sta paistaa läpi se, että peli on tarvinut istuttaa mainstream-muottiin. Rohkeat vedot tai innovatiiviset ideat puuttuvat, eikä mukana olevista uudistuksista oteta aivan kaikkea irti. Hyvän pelin leima otsassaan DS3 silti arvostelusta poistuu, kyllä siitä viihdettä irtoaa genrestä diggaaville.
Plussat [+] | Miinukset [-] |
+ Ahdistava tunnelma | - Rohkeuden puute |
+ Paljon pelattavaa | - Venytetty loppupäästä |
+ Aseiden muokattavuus |
Arvosana: 8/10
MAINOS
MAINOS
1
17.06.2013 12:22
#1
1